Genesta Magazine - Äly auttaa, mutta asenne ratkaisee

Työelämä

Äly auttaa, mutta asenne ratkaisee

Simppeli oivallus voi ohjata elämän uudelle raiteelle
Kirjoittanut: Bruno Bisiani

Mitä on älykkyys? Onko se synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa? Vai voiko älyä kehittää lähtötasosta riippumatta? Olemmeko fiksuja vauvasta asti vai viisastummeko iän myötä?

Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan vastauksesi näihin kysymyksiin ennakoi pärjäämistäsi paremmin kuin älykkyysosamääräsi.

VAKIINTUNUT VS. KASVUN SALLIVA AJATTELUTAPA

Miksi jotkut ihmiset venyvät uskomattomiin saavutuksiin kamalista vastoinkäymisistä huolimatta mutta joidenkin puhti tyssää pienimpäänkin pulmaan? Joku menestyy, toisen elämä jää polkemaan paikoilleen.

Stanfordin yliopiston psykologian professori ja suosittu kirjailija Carol Dweck on omistanut koko uransa tämän mysteerin selvittämiseen.

Uraauurtavassa tutkimuksessa selvitettiin 9- ja 10-vuotiaiden koululaisten suhtautumista haasteisiin. Dweckin tutkimusryhmä tutki, miten lasten tunteet, ajatukset ja päätökset muuttuivat, kun heille esitettiin asteittain vaikeutuvia tehtäviä.

Tulokset osoittivat, että kun tehtävä oli oppilaille liian vaikea, noin puolet heistä luovutti. Huomattavaa on, että oppilaat syyttivät vaikeuksista heikkoja älynlahjojaan. He eivät uskoneet omaan kykyynsä menestyä, joten yrittäminen ei tuntunut heistä järkevältä.

Tutkijat päättelivät, että tällä ryhmällä oli vakiintunut ajattelutapa. Oppilaat uskoivat, että älykkyys on kuin kiveen hakattua. Että olemme perineet tietyn määrän älyä, ja se siitä.

Toinen puoli tutkimusryhmästä ei syyttänyt vaikeuksista mitään eikä ketään vaan yritti sinnikkäästi ratkaista tehtävää. Itse asiassa he yrittivät enemmän kuin aikaisemmin ja kannustivat samalla itseään. He näyttivät jopa nauttivan haasteesta.

Tämä toinen ryhmä osoitti kasvulle avointa ajattelutapaa. Oppilaat uskoivat, että kovalla työllä ja sinnikkyydellä voimme ajan myötä kehittää älykkyyttämme ja oppia selvittämään haasteita. Voimme siis muokata itseämme, jos vain omistaudumme asialle ja näemme tarpeeksi vaivaa.

Jatkotutkimuksissa saatiin samankaltaisia tuloksia muistakin ihmisryhmistä. Tutkijat huomasivat, että ihmiset asettuivat aina noudattamaan jompaakumpaa ajattelutapaa: vakiintunutta tai kasvulle avointa.

Jos luonto vastaan kasvatus on tuttu aihe, tutkimustulokset eivät tunnu erityisen merkittäviltä. Tiedämme monien uskovan, että geenit määrittävät piirteemme tai että ympäristö ja kokemukset vaikuttavat ihmisiin merkittävästi.

Carol Dweck edustaa hieman erilaista lähestymistapaa. Luonto vastaan kasvatus ei ratkaise pärjäämistämme elämässä. Menestyksen ratkaiseekin valitsemamme ajattelutapa. Tällä valinnalla voi olla valtava vaikutus päätöksiimme ja elämänasenteeseemme.

ASENNE KÄYTÄNNÖSSÄ

Kun omaksumme vakiintuneen ajattelutavan, keskitymme vaikuttamaan fiksulta. Päättelemme, että jos kerran älyä on vain tietty määrä, omaa egoa pitää puolustaa osoittamalla älyn määrä kerta toisensa jälkeen.

Carol Dweck kuvaa tilannetta näin:

– Vakiintuneen ajattelutavan mukaan elämän korttipelissä on jaettu meille tietyt kortit, ja siksi yritämme vakuuttaa itsellemme ja muille, että meillä on värisuora, vaikka salaa pelkäämme saanemme vain kymppiparin.

Miten ihminen suhtautuu haasteisiin, jos hän pelkää näyttävänsä tyhmältä? Hän yrittää tietysti välttää niitä.

Näin toimivat myös Dweckin erääseen toiseen tutkimukseen osallistuneet korkeakouluopiskelijat.

He kieltäytyivät ilmaisesta kurssista, vaikka tiesivät sen suorittamisen parantavan huomattavasti työllistymismahdollisuuksiaan. Epäonnistuminen (ja että muut saisivat tietää) pelotti niin paljon, että he jättivät ainutlaatuisen tilaisuuden käyttämättä.

Kasvulle avoin ajattelutapa toimii aivan eri periaatteella. Jos uskoo omien ponnistelujen kehittävän älykkyyttä, ei tarvitse jatkuvasti yrittää näyttää fiksulta. Haasteet ja pulmat pystyy silloin näkemään tilaisuuksina oppia ja kasvaa. Epäonnistuminen tarkoittaa, ettei ole yrittänyt tai valmistautunut tarpeeksi hyvin – se ei tarkoita, ettei olisi kykyä selvitä haasteesta. Mainittuun tutkimukseen osallistuneet kasvulle avointa ajattelutapaa edustavat opiskelijat olivat heti valmiita osallistumaan ilmaiselle kurssille.

Ajattelutapa vaikuttaa siis ratkaisevasti siihen, kuinka paljon viitsimme nähdä vaivaa saavutustemme eteen. Vakiintuneen ajattelutavan mukaan vaivannäkö on kielteinen asia. Jos yrittää kovasti, saa huomata, ettei osaa. Se tarkoittaa, ettei ole tarpeeksi hyvä. Itsetunto romahtaa ja tekee mieli antaa periksi.

Kasvulle avoimen ajattelutavan mukaan ponnistelu on välttämätöntä ja mielekästä. Vain rajojaan koettelemalla voi löytää kykynsä. Tässä tapauksessa itsetunto ei ole sidoksissa yrittämisen vaan oppimisen määrään. Tällainen ihminen on todennäköisesti sinnikäs ja saavuttaa tavoitteensa.

Kun elämään suhtautuu avoimesti, voi hallita menestykseen johtavia prosesseja. Jokainen tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, eikä vastoinkäymisten pidä anna lannistaa. Voimme itse valita, miten ajattelemme.

Lähteet:
Dweck, C. S. (2000). Self-theories: Their Role in Motivation, Personality, and Development (Essays in Social Psychology). Psychology Press.
Dweck, C. S. (2012). Mindset: how you can fulfil your potential. Robinson.